Suomessa julkaistaan yhdistyspohjalta monia laadukkaita ja elinvoimaisia kulttuurilehtiä, joiden pääasiallinen tavoite ei ole kaupallinen menestys. Tieteiskirjallisuutta, fantasiaa, sarjakuvia ja niihin liittyviä populaarikulttuuriaiheita käsitteleviä veteraanijulkaisuja ovat mm. Portti, Spin, Sarjainfo, Sarjari ja tässä artikkelissa esiteltävä Tähtivaeltaja. Kaikki alkoivat ilmestyä joko 1970-luvulla tai 1980-luvun alkupuolella, joten ne ovat suurin piirtein samaa sukupolvea.
Neljästi vuodessa ilmestyvää Tähtivaeltajaa julkaisee Helsingin Science Fiction Seura ry. ja lehti tilataan liittymällä seuran jäseneksi. Vuoden 2025 jäsenmaksu on 34 euroa. HSFS:n toiminnan tavoitteissa määritellään mm.: “Pyrimme edistämään kotimaisen sf-kirjallisuuden asemaa, suomalaisen scifi-tarjonnan tasoa sekä lisäämään yleistä tietoisuutta sf-kulttuurista. […] Seura pyrkii myös edistämään aktiivista science fiction -harrastamista järjestämällä tapahtumia ja toimimalla tiedonvälittäjänä.” Tämä linjaus näkyy vahvasti lehden sisällössä.
Tähtivaeltajan edeltäjää Time and Space -lehteä julkaistiin kahdeksan numeroa vuosina 1982-1984, mutta sen seuraajana vuonna 1984 aloittaneen Tähtivaeltajan päätoimittajana ja moottorina on koko sen elinajan toiminut Toni Jerrman. Pääasiassa Tähtivaeltajan parissa tehdyn elämäntyön ansiosta Jerrmanille on myönnetty mm. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n Kosmoskynä-palkinto kotimaisen tieteiskirjallisuuden edistämisestä ja Suomen sarjakuvaseuran sarjakuvaneuvoksen arvonimi sarjakuvailmaisun aseman edesauttamisesta Suomessa. Toni on Tähtivaeltajan lisäksi kirjoittanut samoista aiheista myös valtamediaan, kirjoittanut ja toimittanut tietokirjoja ja novellikokoelmia, sekä ollut järjestämässä alan tapahtumia.
Tähtivaeltajan pääasialliset aiheet ovat tieteiskirjallisuus (eli science fiction, scifi), fantasia ja kauhu. Näistä genreistä käsitellään niin kirjat, novellit, elokuvat kuin tv-sarjatkin. Sarjakuvien osalta rajaus on hieman laajempi ja esim. klassista suomennettua eurooppalaista seikkailusarjakuvaa on mukana, vaikka se ei kuuluisikaan em. tyylilajeihin. Teosten esittelyn ja arvostelun ohella jokaisessa lehden numerossa myös julkaistaan novelleja ja sarjakuvia. Sarjakuvat ovat kotimaisten tekijöiden, mutta novelleissa on mukana käännöksiä, usein samassa numerossa muuten esillä olevalta kirjailijalta.
Tähtivaeltaja on aina ollut erityisesti suomalaisen ja suomeksi käännetyn tieteis- ja muun genrekirjallisuuden suuri puolestapuhuja ja mm. kirja-arvosteluja julkaistaan vain suomenkielisistä teoksista. Artikkeleissa kyllä esitellään myös kirjailijoita, joiden teoksia ei ole vielä laajasti tai lainkaan suomennettu. Kotimaiset harrastajien tapahtumat, kuten vuosittaiset Finnconit, ovat nekin lehdessä laajasti esillä. Tähtivaeltajan sisältö on kohdennettu aikuisille, mutta varsinkin kirja-arvosteluissa on nykyisin mukana paljon nuorillekin suunnatta fantasiakirjallisuutta. Kotimaisen luomisen ja julkaisutoiminnan tukemiseen liittyvät myös vuonna 1986 perustettu Tähtivaeltaja-palkinto, joka jaetaan vuosittain parhaalle Suomessa julkaistulle tieteiskirjalle, sisältäen sekä suomeksi kirjoitetut että käännökset. Vuonna 2007 se sai rinnalleen Tähtifantasia-palkinnon, joka jaetaan samanlaisin kriteerein fantasiakirjalle.
Sarjakuvat ovat olleet Tähtivaeltajassa näkyvästi esillä koko sen historian ajan. Lehdessä sekä julkaistaan suomalaisten tekijöiden sarjakuvia että uutisoidaan kotimaisista julkaisuista, ml. käännökset. Lisäksi Toni kirjoittaa kerran vuodessa hyvin laajan katsauksen parhaisiin vuoden aikana ilmestyneisiin amerikkalaisiin sarjakuviin. Neljännesvuosittainen lehti ei edes yritä kilpailla globaalin viihdealan uutissyklissä ja Tähtivaeltajan uutispalsta painottuukin kotimaisiin kirja-, sarjakuva- ja elokuvajulkaisuihin ja tapahtumiin.
Varsin usein Tähtivaeltajassa paneudutaan erikoisempiinkin ilmiöihin ja henkilöihin populaarikulttuurin laitamilta, esimerkkeinä vaikkapa numerossa 2/2022 julkaistu Pekka A. Mannisen 34-sivuinen mammuttiartikkeli brittiläisestä sekomaagista Aleister Crowleysta ja Jukka Vuorion artikkeli uskonnosta Conan Barbaarin maailmassa numerossa 2/2024.
Vaikka useat muutkin julkaisut ovat käsitelleet samoja aiheita, Tähtivaeltajalla on ollut alusta asti oma, erottuva tyyli. Näin oli varsinkin lehden ensimmäisinä vuosina, jolloin sillä oli ronskimpi, zinemäinen rock- ja punkasenne. Lehti, ehkä tekijätkin, ovat sittemmin osin aikuistuneet, mutta Tähtivaeltajassa ei edelleenkään kaihdeta kantaaottavuutta ja omien mielipiteiden esittämistä. Havaintojeni mukaan tylyimmät teilaukset kuitenkin varataan ns. punching up -tilanteisiin, joissa kohteina ovat esim. poliittiset päättäjät tai isot viihdejätit, eivät ruohonjuuritason tekijät. Jokaisella kirjoittajalla on luonnollisesti oma tyylinsä. Tunnettuja alan tekijöitä, joiden novelleja, artikkeleita, sarjakuvia, kirja-arvosteluja ym. lehdessä on julkaistu ovat mm. Johanna Sinisalo, Pekka A. Manninen, Petri Hiltunen, Kivi Larmola, Jukka Murtosaari, Pertti Jarla ja Tiina Raevaara.
Tähtivaeltaja on pysytellyt pääasiassa painettuna julkaisuna, mutta 
Tähtivaeltajablogissa julkaistaan valikoituja lehden juttuja ja joitakin painetuista numeroista pois jääneitäkin. Helppo tapa ottaa ensikosketus lehden sisältöön onkin selata sitä blogista, tarjontaa on n. kymmeneltä viime vuodelta. Itse lehteä löytyy isompien kirjastojen lehtilukusaleista, Tampereella ainakin Metsosta, Lielahdesta ja Hervannasta. Nykyään lehtien vanhempia numeroita voi Tampereen kirjastoista myös lainata. Ostettavia uusia irtonumeroita voi joutua etsiskelemään, kun hyvin varustetut lehtipisteet ovat kioskeista ja kaupoista pitkälti kadonneet. Muutaman viime vuoden vanhoja numeroita voi tilata suoraan julkaisijalta, sitä vanhempia lehtiä kannattaa etsiä divareista.
Kerro mielipiteesi!